Terveiset Etelä-Lapista!

Avasin juuri tämän blogin ajatuksenani kirjoitella tänne arkisen elämäni tekemisistä, säästä, tapahtuneista tai tapahtumattomista asioista. Kritisoin, kiitän, olen onneni kukkuloilla ja välillä turhan panttina tyhjän päällä. Sellaistahan elämän kulku meikeläisellä on.  Ehkä toisillakin.

Elelen suuren, kirkasvetisen järven rannalla sulhon kera. Päivittäin seuraillaan sulhon ruokabaarin asiakkaita: oravia, lintuja jopa pieniä punamyyriäkin. Tosin sulho on sotajalalla punamyyriä vastaan ja hänellä on heidän eliminoimiseksi tappava, salainen ase. Oravia oli tänä aamuna syömässä yhtäaikaa peräti seitsemän kappaletta! Lintuja välillä lukematon määrä, 38:aan olemme päässeet laskuissamme ja sitten ovat taas lehahtaneet lentoon kesken laskemisen ja palanneet kohta takaisin. On hömö- ja talitinttejä, punatulkkuja, tundra- ja tavallisia urpiaisia, sinitiaisia, viherpeippoja ja käpytikkoja. Eilen ja tänään näimme ensimmäiset peipposet sulhon baarissa. Kotijoutsenemme tulivat jäälle muutama päivä sitten. Säälittää, sillä jäätä on paljon ja laajalti, sulia kohtia vain harvassa. Toivottavasti löytävät ruokaa. Reviiriään ainakin innokkaasti vahtivat.

Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Yöllä oli pakkasta ja hanki kovaa kuin kuiva leivänkannikka. Pitkälle iltapäivään kesti kävellä. Tosin kävelylle emme ehtineet, sillä sulho viimeisteli takan edustaa ja minä siivosin, siivosin ja siivosin. Kylppärin kynnyksellä puhti loppui, kävin laittamaan sapuskaa, syötiin ja laitettiin levoksi. Se on meidän huushollissa sellainen tapahtuma, että minä istun netin ääreen ja sulho käy ettanelle. Kohta kuuluu näppäimistön rapsutus ja sulhon kuorsaus. Herkkää, eikö olekin?

Kohta on tv-illan vuoro, joten opettelen päivittämään tämän tekstin ja sitten lähden tv:n viereen, sillä sulhokin kömpi juuri ylös päiväunilta. Taidan keittää hänelle kaffeet ihan ekaksi, siinä sivussa nautiskelen itsekin kofeiinipitoista juomaa illan piristykseksi.